Synnäri tutuksi - jälleen..!

Tämä mamma kotiutui juuri synnäriltä - ja edelleen kokonaisena! Eilen aamulla rv 34+1 alkoi ihan järkyttävät kivut alavatsalla ja lantiossa ja kipu oli enemmänkin jatkuvaa kuin sellaista supistuskipua. Käskivät synnäriltä tulla heti näytille ja lääkäri ultrasi, ettei istukka ole lähtenyt repeämään. Ei onneksi ollut, mutta kivut muuttuivat siinä hyvin nopeasti selviksi supistuksiksi, joita tulikin napakasti sitten koko iltapäivän ja illan 2-3 minuutin välein. Oltiin miehen kanssa tarkkailuhuoneessa ja sain kipuun Litalgin-piikin, mutta supistuksiin en mitään, kun nyt on viikkoja sen verran kasassa, ettei syntymää enää estellä. JEE!! :D Sain olla pystyasennossa supistusten aikana, mikä olikin paljon parempi kuin vain maata sängyssä. Käveltiin jopa synnytysosaston käytävällä ja supistukset tuntuivat kyllä tosi "hyviltä" siinä mielessä, että edistystä ehkä tapahtuisi. Kätilökin jo mietti synnytyssalin kuntoon laittamista sekä kertoi glukoositipan tarpeesta tämän raskausdiabeteksen takia. Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Eli todellakin luulin jo, että vauva tosiaankin syntyy illan tai yön aikana, mutta kivunlievitys laannutti myös supistuksia ja koska lopulta kohdunsuulla ei tapahtunut enempää edistystä aamupäivästä (jolloin kohdunsuu oli pehmeä ja kahdelle sormelle auki, mutta kanavaa vielä vähän jäljellä) laitoin miehen kotiin nukkumaan. Itse jäin vielä synnärin tarkkailuhuoneeseen yöksi, sillä vauvan sydänäänissä oli pieniä laskuja ja halusivat sitä seurata sekä myös jatkuvia supistuksia. Illalla antoivat kuitenkin vielä supistusten estoon Briganyliä, kun supistuksia tuli edelleen säännöllisesti sekä nukahtamislääkkeen, jotta saisin yöllä nukuttua. Illalla kuuntelin vielä naapurihuoneen selkeästi hankalan ponnistusvaiheen ääniä kiroiluineen ja huutoineen ja vähän tuli mieleen, etten taidakaan haluta vauvaa synnyttää. Mutta taitaa olla pikkaisen myöhäistä enää lähteä tätä perumaan. :)

Yöllä heräsin taas koviin kipuihin ja sain lisää Briganyliä ja Tramalia kipuun piikkinä. Samalla otettiin vauvan sydänkäyrää ja se oli suht hyvä, yhtä laskua lukuunottamatta. Aamuksi supistukset sitten laantuivat kokonaan ja kotona siis ollaan jälleen. Alkaa hieman jo olla kypsä olo sekä henkisesti että fyysisesti. Ja ansaitsisin varmaan jo jonkinlaisen kanta-asiakaskortin tuonne synnärille ja äippäpolille. Ainakin kaikki hoitajat ja lääkärit siellä jo minut tunnistavat ja mahtavatko miettiä, että taas tämä rouva täällä...! Lääkäri kuitenkin tänä aamuna antoi ymmärtää, että hän uskoo tämän olevan minulle(kin) jo raskasta, mutta jospa sitten kun tosiaan vauva syntyy, niin paikat olisivat näiden harjoitusten myötä sen verran valmiit, että vauva tulisi maailmaan nopeasti. Ja toivotteli tervetulleeksi ensi viikolla kontrolliin äitiyspolille ja tarvittaessa aina synnärille, jos kovia kipuja tulee. Tosin sain reseptillä Litalginiä myös kotiin, jotta voisin ottaa sitä ensiavuksi.

Mutta kasassa ollaan ja pitäisi varmaan yrittää vauvan tavaroita valmistella kuntoon, ennen kuin hän tosiaan meinaa syntyä.

Pientä paniikkia....

Tämä viikko on ollut todella tapahtumarikas, sillä maanantaina rv 33+0 olin neuvolassa ja siellä neuvolantäti huolestui matalasta verenpaineestani 107/65 (yleensä se on ollut 130-140/80-90) sekä pulssista, joka oli vain 45. Nuo selittivätkin viimeaikaisen huonon olon ja huimauksen. Kun olo ei kotonakaan parantunut, lähdin äitiyspolille näytille ja siellä ultrattiin ja otettiin ktg-käyrää sekä minulta vielä ekg. Ultra ja ktg olivat hyvät ja vauvan painoarvio jo n. 2300 g, mutta ekg:ssä oli jotain epänormaaleja vaihteluita ja minut otettiin osastolle.

Lääkäri konsultoi sydänlääkäriä ja kuulemma minulla oli jonkinasteisia rytmihäiriöitä. Päätettiin sitten kokeilla yhdenlaista lääkettä, mutta se ei sopinut minulle ollenkaan, vaan aiheutti vapinaa ja hikoilua sekä supistuksia. Sain osastolla supistuksiin Briganyliä piikillä ja se onneksi laannutti supistukset. Lopulta lääkäri määräsi minulle Propralia, jota olin jo aiemminkin käyttänyt sekä ennen raskautta että alkuraskaudessa sydämen muljahteluihin ja migreenin estoon ja se lääke sopi minulle paljon paremmin. Tosin edelleen pulssi saattoi vaihdella hetkessä 40:stä 100:aan, mikä teki olosta aika omituisen. Olin sairaalassa maanantaista keskiviikkoon, jolloin lääkäri kotiutti minut puolen päivän maissa, vaikka vähän valittelinkin kovia alavatsakipuja...

Kotona alavatsakivut kovenivat ja pian huomasin niiden olevankin voimakkaita supistuksia. Muutaman tunnin ajan niitä tuli 10 minuutin välein ja kipu oli kovien kuukautiskipujen tyylistä. Sitten supistusten väli tiheni 4-5 minuuttiin ja kipu yltyi. Soitin synnytysosastolle ja käskivät tulla näytille, jos lämmin suihkukaan ei supistuksia laannuta. No ei laannuttanut, vaan menimme miehen kanssa synnärille noin klo kuuden aikaan illalla. Automatka oli yhtä tuskaa ja tuli elävästi mieleen edellisen synnytyksen kivut. Synnytysosastolla ottivat minut sitten valmisteluhuoneeseen, missä minulle laitettiin nestetippa valumaan ja sain Briganylin kankkuun.

Lääkärinä oli nuori erikoistuva naislääkäri, joka halusi odottaa ennen tarkempaa tutkimusta kokeneempaa takapäivystäjää. Supistukset olivat edelleen tosi kivuliaita ja tiheitä. Viimein takapäivystäjä saapui ja minut ultrattiin sekä tehtiin sisätutkimus. Supistukset eivät kuitenkaan olleet onneksi tehneet kohdunsuulle tai kanavaan pahemmin muutoksia, joten minut kärrättiin synnytysosaston tarkkailuhuoneeseen ja laitettiin ktg-käyrään. Vauvan sydänkäyrä oli hyvä, mutta melko voimakkaita supistuksia piirtyi säännöllisesti. Itsellä alkoi jo olla sellainen olo, että vauva syntyy sinä yönä, mutta lääkäreillä oli vielä muutamia keinoja synnytyksen estämiseksi. Eli sänky laitettiin taas trendikseen eli jalkopää pääpuolta ylemmäksi ja minulle annettiin vielä Adalatia tablettina. Tässä vaiheessa mies lähti kotiin nukkumaan.

Supistukset kuitenkin jatkuivat tiheinä sekä kipeinä ja puolen yön aikaan minulle laitettiin Tractosile-tippa tippumaan. On kuulemma kallis lääke, jota käytetään yleensä vain viimeisessä hädässä. Kuitenkaan tämäkään ei laannuttanut supistuksia vaan pelkästään lyhensi niiden kestoa sekä ehkä vei niistä pahimman terän. Aamuyöllä vessareissulla tuli pyyhkiessä vähän vertakin. Neljän aikaan yöllä sain nukuttua varmaan tunnin verran pienissä 10 minuutin pätkissä ja kuudelta otettiin taas ktg-käyrää, mihin supistukset piirtyivät jälleen säännöllisesti. Kätilö jo sanoikin, että onkohan tämä päivä nyt sitten se vauvan syntymäpäivä ja itse mietin kieltämättä samaa. Aamupalakaan ei oikein maistunut rankan yön jälkeen ja istuessa supisteli vielä kipakammin. Lääketippa tippui koko ajan suoneen ja lopulta aamupäivällä alkoi vähän helpottaa. Lääkäri teki varovaisen sisätutkimuksen ja kuulemma nuo supistukset eivät kuitenkaan olleet tehneet pahemmin muutosta kohdunsuulle, joten ilmeisesti lääkkeet olivat tehonneet siinä mielessä. :) Helpotuksen tunne oli melkoinen, vaikkakin yöllä moneen kertaan toivoin jo vauvan syntyvän, ettei enää uudestaan tarvitsisi sellaisia kipuja sietää.

Sisätutkimuksen jälkeen alkoivat supistukset taas vähän voimistua, mutta laantuivat sitten iltapäivää ja iltaa kohden. Tractosile-tippa loppui vihdoin ja viimein illalla puoli kuuden maissa, jolloin tiputus lopetettiin ja pääsin käymään suihkussakin tosi hikisen vuorokauden päätteeksi. Tippakanyyli jätettiin kuitenkin paikoilleen varmuuden vuoksi. Illalla sain vielä Adalat-tabletin sekä Panadol 1 g ja nukahtamislääkkeen. Niiden voimin sain unen päästä kiinni ja nukuinkin yön hyvin muutamaa supistusten aiheuttamaa herätystä lukuunottamatta. Aamulla lääkäri kävi luonani toivottamassa hyvää juhannusta ja kertoi, että voisin lähteä kotiin, kun supistukset nyt olivat laantuneet. Lisäksi heillä oli osastolla täyttä ja hoitajat ylikuormitettuja, niin sikälikin laittaisivat minut mieluusti kotilepoon. Aamupäivällä mies sitten haki minut kotiin ja olipa taas ihana palata kotisänkyyn!

Mutta kieltämättä tämä meidän Öttiäinen tekee elämän jännäksi ja nytkin on kotona supistellut tosi kipakastikin. Vähän pelottaa se, että miten osaan lähteä uudestaan oikeaan aikaan näytille, jos vaikka sitten onkin se tosi kyseessä... Kaksi lasta synnyttäneenä tiedän kyllä miltä ne oikeat supistukset tuntuvat ja kyllä ne olivat juuri tuollaisia kuin keskiviikon ja torstain aikana sain kokea. :/

Maanantaina tuleekin sitten 34 viikkoa täyteen, joten jos sitten Öttiäinen päättää lähteä syntymään, niin eivät enää lääkkeillä sitä estele. Täytyy tässä yrittää varovaisesti laitella vähän vauvan tavaroitakin kuntoon - ihan varmuuden vuoksi. Vaikkakin siis pitäisi vuodelevossa malttaa olla... Pesänrakennusvietti vaan puskee päälle ja en haluaisi, että kaikki on kesken, jos vauva kohta syntyykin.

Ja nyt on juhannuspäivä, muttei todellakaan tunnu siltä. Vähän on näköjään muut asiat mielessä. :)

Tasan 32 viikkoa!

Yksi etappi tässä odotuksessa on viimein saavutettu eli rv 32+0! Enää ei siis pitäisi olla pelkoa Kuopioon lähettämisestä, jos Öttiäinen nyt yhtäkkiä päättäisikin sanoa vuokrasopimuksensa irti. Toivon kuitenkin vielä hänen useita viikkoja viihtyvän yksiössään, vaikkakin oma olo alkaa olla jo aika tukala. Supistusten ja liitoskipujen lisäksi minua on vaivannut nyt useamman päivän ajan iskiastyyppinen kipu oikeassa lonkassa ja kankussa, mistä se säteilee oikeaan jalkaan. Ilmeisesti lonkat löystyvät sen verran, että painaa väärästä paikasta jotain hermoa ja aiheuttaa kivun. Näin ainakin googlettamalla itselleni selvitin. :)

Vaikka nyt tuo maaginen 32 viikkoa on täynnä, niin siltikin pitäisi malttaa pötkötellä sinne 34 viikolle asti. Silloinhan eivät enää pahemmin vauvan syntymistä estele, joten taitaa silloin olla jo aika valmis pakkaus masussa. Itse olenkin asennoitunut siihen, että kahden viikon päästä pääsen vihdoin ja viimein vauvanvaatteiden kimppuun ja järjestelemään muutenkin vauvan tavaroita kuntoon. Ja kaupoillekin ajattelin silloin itseni kammeta, kun onhan tuota aika paljon vielä ostettavaakin - suurimpana ja tärkeimpänä turvakaukalo ja sen telakka.

Tänään piti sitten jättää se supistuksia hillinnyt Adalat-lääke pois, joten saa nähdä aiheuttaako sen poisjättäminen entistä runsaampia supistuksia. Ja toisaalta tuo lääke on myös laskenut verenpainetta. joten sitäkin pitää nyt vähän tarkemmin mittailla. Mittailuista puheenollen, verensokereiden mittauksissa olen nyt pikkuhiljaa pääsemässä oikealle tielle eli rajojen ylitykset eivät enää ole niin isoja kuin aiemmin. Kuitenkin niitä ylityksiä on jokaisena mittauspäivänä ollut, joten vielä pitää vähän ruokavaliota fiksailla. Lääkärin mukaan minun insuliiniannokset ovat jo sen verran isoja, ettei enää mielellään niitä nostella. Nythän siis piikitän illalla pitkäkestoista insuliinia 34 yksikköä ja ateriainsuliinia ennen aamiaista 18 sekä ennen lounasta ja päivällistä 12 yksikköä.

Tänään kyllä piti vähän onnitella itseään kuuden viikon lepäilystä, sillä onhan se kuitenkin melkoisen pitkä aika pötköttää. Vaikkakin päivät menevät jo omalla rutiinillaan eli yritän tietenkin jo raskausdiabeteksen takia syödä säännöllisesti ja aina samoina aikoina ja loppu aika meneekin pötköllään lehtiä lukiessa ja telkkaria katsellessa. Välillä tietysti pitää vähän jaloitella ja hoitaa kevyitä kotiaskareita, pyykinpesua, ruuanlaittoa ja astianpesukoneen täyttöä/tyhjentämistä. Ja tuleehan tässä tietokoneellakin jokunen tovi päivästä vietettyä. :) Välillä myös töitä tehden...

Nyt onneksi viileni hurjien helteiden jälkeen, vaikkakin tämä +10 astetta tuntuu eilisen +27 asteen jälkeen aikamoiselta pudotukselta... Mutta mukavaa virkistystä ainakin luonnolle on vaihteeksi tämä sadekeli. Tosin saisi sitten jo muutaman päivän päästä taas aurinko paistaa. :)

Äippäpolia ja yksinoloa

Tänään rv 31+3 oli sitten taas se kontrollikäynti äitiyspolilla eli tarkistettiin vauvan koko sekä kohdunkaulakanavan pituus ja kohdunsuun tilanne. Lisäksi raskausdiabeteskontrollissa ihmeteltiin taas minun sokeriarvoja ja nostettiin vähän illan ateriainsuliiniannosta ja keskusteltiin, mitä ruokia voisi vielä tässä vältellä. Eli sitten pitää ainakin kieltäytyä joka-aamuisesta Activia-jogurtista ja vaihtaa se maustamattomaan jogurttiin. Vatsa on toiminut nyt hyvin ilmeisesti tuon Activian vuoksi, joten saa nähdä miten mamman käy, kun siitä luopuu...

Öttiäisellä näytti kaikki olevan hienosti ja painoarvio oli n. 1900 g eli vähän siinä keskikäyrän yläpuolella mennään. Noin 200 g per viikko siis tullut painoa lisää. Eli ei ainakaan vielä ole sokerit aiheuttaneet liian nopeaa kasvua. Öttiäinen oli edelleen raivotarjonnassa, tosin oli kääntänyt viimeviikkoisen neuvolan jälkeen selän kohdun oikealle puolelle ja potkiskelee siis nyt enemmän vasemmalle. Ja sukupuolen varmistus taitaa meillä jäädä synnytykseen, sillä nytkään ei lääkäri nähnyt mitään mikä viittaisi varmuudella tyttöön tai poikaan. Mutta kai siellä jompi kumpi kuitenkin täytyy olla! :D

Ja sitä kanavaa oli onneksi edelleen 35 mm ultralla katsottuna, kohdunsuu oli käsikopelolla koitettuna pehmeä ja sormelle auki. Lääkäri antoi kuitenkin luvan käydä uimassakin, jos se ei aiheuta supistuksia. Mutta voi olla etten järveen uskaltaudu, sillä aika supistusherkkää tuntuu tämä elo nyt olevan. Nytkin olen herännyt joka yö kivuliaisiin supistuksiin, jotka onneksi ovat aina laantuneet. Lisäksi ei tarvitse olla kauaa jalkeilla tai istumassa, niin suppareita alkaa tulla. Sanoinkin lääkärille, että odotan innolla sellaista päivää, kun ei enää ole kipuja missään. Supistusten lisäksi on nyt ollut aikamoisia liitoskipuja sekä lonkat välillä kuin tulessa, kun suurimman osan päivästä kuitenkin makoilee sängyssä jommalla kummalla kyljellä. Maanantainahan sitten tulee yksi etappi täyteen eli 32 viikkoa ja tämä merkitsee Adalatin poisjättämistä ja vähän mietityttää lisääntyvätkö supistukset sitten entisestään... No, sittenhän sen näkee, mutta vielä monta viikkoa toivoisi Öttiäisen yksiössään viihtyvän.

Tänään jäinkin sitten ihan yksin kotiin, sillä muu perhe lähti sukuloimaan Pohjois-Savoon ja tulevat vasta huomenna iltapäivällä takaisin. Mutta eipähän tässä paljon spesiaalia tekemistä ole pystynyt kehittelemään, vaan aika lailla saman kaavan mukaan on päivä mennyt kuin viimeiset reilu viisi viikkoa. Tosin sainpahan tehtyä ihan omaa herkkuruokaa eli uunilohta! Nam! Siitä kun ei muut meidän perheestä pahemmin välitä, niin sain nyt rauhassa sillä herkutella. :) Lisäksi istuksin pihakeinussa ja nautin tölkin alkoholitonta mansikka-limesiideriä - ja ai että sekin oli hyvää!!! Pieniä ne ovat ilonaiheet tällä hetkellä.

Supistelee, supistelee...

Tämä alkuviikko on mennyt melko kivuliaita supistuksia seuraillessa ja esimerkiksi maanantai-iltana niitä alkoi tulla parin tunnin ajan 10 minuutin välein ja lopulta viiden minuutin välein, mikä alkoi olla jo vähän huolestuttavaa. Lämmin suihku auttoi onneksi ne laannuttamaan, mutta tiistaina otin sitten puhelun äippäpolille ja pääsinkin heti tarkistuttamaan tilanteen. Tilanne oli onneksi pysynyt samana kuin viime viikolla eli pääsin jatkamaan kotilepoa. Lääkäriksi sattui tosin tällä kertaa jokin harjoittelija, joka ei oikein uskaltanut puhuakaan mitään ja minulle jäi kyllä sellainen kuva, että taisi olla ihan eka kertaa ultraamassakin. Ainakaan hän ei löytänyt ultrakuvasta kohdunsuuta, mistä olisi kanavan mitan saanut otettua ja juuri kun meinasin itse ruveta häntä siinä neuvomaan, niin onneksi apulaisylilääkäri tuli hätiin. :) No, jostainhan se on lääkäreidenkin aloitettava, mutta omaa oloa olisi helpottanut se, että harjoitteleva lääkäri olisi vaikka heti alkuun sanonut, että tämä on sitten hänen eka kertansa, jolloin en olisi ehtinyt huolestua hiljaisuudesta ja kauan kestäneestä ultraamisesta...

Samalla käynnillä otettiin myös ktg-käyrää ja Öttiäisen sydänkäyrä oli jälleen mallikasta, ja toisaalta oli hyvä, että käyrälle piirtyi kymmenen minuutin aikana myös kolme supistusta, ettei tarvitse itsekään ajatella, että nämä tuntemukset olisivat vain minun korvien välissä. Verenpaine oli ainut mikä aiheutti taas ylimääräisiä sydämentykytyksiä, etenkin kun sen ajateltiin olevan alhainen syömieni Adalat-tablettien takia: 170/104... Mutta luultavimmin korkean luvun tekivät nämä supistukset, ja kun pissakin oli puhdas, niin se ei aiheuttanut jatkotoimenpiteitä.

Tänään rv 30+2 sitten kävin neuvolassakin pitkästä aikaa ja kerrottavaa olikin paljon, kun tässä edellisen neuvolakäynnin jälkeen oli tapahtunut kaikenlaista. Tuli vähän juoruiltua neuvolantädin kanssa mm. äippäpolin lääkäreistä ja tottakai kehuin minua hoitaneet kätilöt heidän loistavasta työstään ja asenteestaan meitä hoidettavia kohtaan kiireenkin keskellä. Lääkärit eivät sitten ihan samanlaista kehumista minulta saaneet... Neuvolareissulla mitattu verenpaine oli hyvä 133/83, mutta sain silti kotiin lainaksi verenpainemittarin, jotta saan täälläkin paineita mittailtua. Pissa oli puhdas ja paino nyt grammalleen sama kuin ensimmäisellä neuvolakäynnillä rv 8+3! Ei kyllä yhtään haittaa, jos tässä kaiken keskellä vähän laihtuukin, sillä kyllähän Öttiäisen yksiöineen nyt pikkaisen painoa olisi pitänyt tähän kroppaan tuoda. Mutta olihan sitä painoa jo ihan tarpeeksi raskauden alkaessakin. Sf-mitta oli 31,5 cm eli tutulla ihan omalla käyrällä mennään reilusti neuvolakortin käyrien yläpuolella. Mutta siitäkään ei oltu neuvolassa huolissaan.

Huomenna helatorstaina olisi lasten koulun kevätjuhla, mutta näiden lisääntyneiden supistusten takia en edes uskalla ajatella sinne lähtemistä. Vähän harmittaa..! Mutta onhan niitä vielä vuosien kuluessa monen monta tulossa, joten täytyy nyt keskittyä omaan ja Öttiäisen hyvinvointiin.

Viikon päästä onkin sitten taas äippäpoli ja diabeteslääkäri, joten niitä odotellessa. Ja sen jälkeen ei olekaan monta päivää, kun 32 viikkoa tulee täyteen eli yksi etappi tässä odotuksessa. :)