Tänään rv 31+3 oli sitten taas se kontrollikäynti äitiyspolilla eli tarkistettiin vauvan koko sekä kohdunkaulakanavan pituus ja kohdunsuun tilanne. Lisäksi raskausdiabeteskontrollissa ihmeteltiin taas minun sokeriarvoja ja nostettiin vähän illan ateriainsuliiniannosta ja keskusteltiin, mitä ruokia voisi vielä tässä vältellä. Eli sitten pitää ainakin kieltäytyä joka-aamuisesta Activia-jogurtista ja vaihtaa se maustamattomaan jogurttiin. Vatsa on toiminut nyt hyvin ilmeisesti tuon Activian vuoksi, joten saa nähdä miten mamman käy, kun siitä luopuu...
Öttiäisellä näytti kaikki olevan hienosti ja painoarvio oli n. 1900 g eli vähän siinä keskikäyrän yläpuolella mennään. Noin 200 g per viikko siis tullut painoa lisää. Eli ei ainakaan vielä ole sokerit aiheuttaneet liian nopeaa kasvua. Öttiäinen oli edelleen raivotarjonnassa, tosin oli kääntänyt viimeviikkoisen neuvolan jälkeen selän kohdun oikealle puolelle ja potkiskelee siis nyt enemmän vasemmalle. Ja sukupuolen varmistus taitaa meillä jäädä synnytykseen, sillä nytkään ei lääkäri nähnyt mitään mikä viittaisi varmuudella tyttöön tai poikaan. Mutta kai siellä jompi kumpi kuitenkin täytyy olla! :D
Ja sitä kanavaa oli onneksi edelleen 35 mm ultralla katsottuna, kohdunsuu oli käsikopelolla koitettuna pehmeä ja sormelle auki. Lääkäri antoi kuitenkin luvan käydä uimassakin, jos se ei aiheuta supistuksia. Mutta voi olla etten järveen uskaltaudu, sillä aika supistusherkkää tuntuu tämä elo nyt olevan. Nytkin olen herännyt joka yö kivuliaisiin supistuksiin, jotka onneksi ovat aina laantuneet. Lisäksi ei tarvitse olla kauaa jalkeilla tai istumassa, niin suppareita alkaa tulla. Sanoinkin lääkärille, että odotan innolla sellaista päivää, kun ei enää ole kipuja missään. Supistusten lisäksi on nyt ollut aikamoisia liitoskipuja sekä lonkat välillä kuin tulessa, kun suurimman osan päivästä kuitenkin makoilee sängyssä jommalla kummalla kyljellä. Maanantainahan sitten tulee yksi etappi täyteen eli 32 viikkoa ja tämä merkitsee Adalatin poisjättämistä ja vähän mietityttää lisääntyvätkö supistukset sitten entisestään... No, sittenhän sen näkee, mutta vielä monta viikkoa toivoisi Öttiäisen yksiössään viihtyvän.
Tänään jäinkin sitten ihan yksin kotiin, sillä muu perhe lähti sukuloimaan Pohjois-Savoon ja tulevat vasta huomenna iltapäivällä takaisin. Mutta eipähän tässä paljon spesiaalia tekemistä ole pystynyt kehittelemään, vaan aika lailla saman kaavan mukaan on päivä mennyt kuin viimeiset reilu viisi viikkoa. Tosin sainpahan tehtyä ihan omaa herkkuruokaa eli uunilohta! Nam! Siitä kun ei muut meidän perheestä pahemmin välitä, niin sain nyt rauhassa sillä herkutella. :) Lisäksi istuksin pihakeinussa ja nautin tölkin alkoholitonta mansikka-limesiideriä - ja ai että sekin oli hyvää!!! Pieniä ne ovat ilonaiheet tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti