Öttiäinen saapui maaliin!

Näin siinä viimeinkin sitten kävi, että Öttiäinen syntyi rv 38+3 torstaina 28.7. klo 18.59. Ja aivan ihana pieni prinsessa sieltä vauhdilla maailmaan tulikin! :)

Aloitanpa tämän viikon tapahtumat ihan alusta eli tiistaista 26.7., jolloin minulla oli neuvola-aika. Neuvolassa muuten oli kaikki suht ok, paitsi että pulssi oli jälleen vain 38 ja toisella mittauksella 39. Neuvolantäti ei uskaltanut päästää minua ilman tarkempia tutkimuksia kotiin, joten menin päivystyksen kautta sairaalaan osastolle. Päivystyksessä minusta otettiin ekg ja sitten kärrättiin tutulle synnytys- ja naistentautien osastolle. Osastolla minusta otettiin ktg-käyrää ja supistuksia tuli käyrälle myös aika paljon. Ktg-käyrälle otettiin myös minun oma pulssini, paitsi ettei se edes piirtynyt koko ajan, sillä alimmainen arvo oli 50 ja minulla pulssi oli heikoimmillaan vain 27! Lääkäri kävi kertomassa, että jäisin tarkkailtavaksi ainakin seuraavaan päivään ja sitten mietitään, miten tästä edetään.

Illalla seitsemän aikaan, minulta otettiin jälleen ktg-käyrää ja silloin alkoikin varsinaiset pelon hetket... Yhtäkkiä nimittäin vauvan sydänäänet romahtivat 60:een ja pian oli huone täynnä kätilöitä, lääkäriä ja hoitajia ja minut käskettiin nelinkontin ja pylly pystyyn, jotta saadaan vauvan ahdinkoa helpotettua. Onneksi sydänäänet palautuivat normaaleiksi, mutta silti olin varotoimenpiteenä nestemäisellä ravinnolla illan, jos sattuisi niin, että vauvan sydänäänet romahtaisivat uudelleen ja joutuisin hätäsektioon. Olin siinä käyrällä sitten kaksi tuntia ja vauvalla näytti kaikki olevan hienosti, joten pääsin vihdoin suihkuun ja sain syödä jo voileipääkin iltapalaksi. Yllättäen kuitenkin kymmenen aikaan illalla nuori naislääkäri kävi itse minut hakemassa ja kärräämässä pyörätuolilla vielä ultrattavaksi, jotta nähdään lapsiveden määrä ja vauvan tilanne muutenkin. Ultrassa lapsivettä näytti olevan suunnilleen sama määrä kuin edellisellä ultrauskerrallakin ja vauvalla kaikki hyvin. Lääkäri tutki myös kohdunsuun tilanteen ja yllätykseksi ne minun supistukset olivat jo kypsyttäneet tilannetta ja kohdunsuu oli kolme senttiä auki eikä kanavaa ollut kuin vain hieman jäljellä. Lääkäri sanoikin, että synnytys on tosi lähellä. :)

Seuraavana aamuna eli keskiviikkona odottelin jännityksellä lääkäriä, sillä hoitajat olivat jo vähän väläytelleet käynnistyksen mahdollisuutta. Lääkäri tulikin sitten minua tutkimaan ja tällä kertaa tämän eri lääkärin mielestä kohdunsuun tilanne ei ollutkaan niin kypsä kuin edellisillan lääkäri oli antanut ymmärtää ja kohdun sisäsuukin oli vielä kiinni. Tämä lääkäri passitti minut sitten seuraavaksi kardiologin ultrattavaksi eli minun sydän ultrattiin, jotta nähdään voinko tosiaan synnyttää alakautta eli kestääkö pumppu sen. Kardiologi selitti minulle todella tarkasti sydämeni tilanteen ja ettei se ole ollenkaan vaarallinen tila, vaan minulle tulee nopeassa tahdissa kaksi sydämen lyöntiä, joita laitteet eivät ehdi rekisteröimään, joten siksi pulssini näyttää noinkin matalalta, vaikkei se sitä todellisuudessa ole. Propralia saan syödä jatkossakin myös imettäessä ja vaikka isompaakin annosta tarvittaessa. Ja synnyttämään voisin sydämen puolesta lähteä vaikka heti. :)

Palattuani takaisin osastolle lääkäri päätti, että yritetään pehmitellä kohdunsuun tilannetta Cytotecillä, joita sain suun kautta kaksi kappaletta puolen päivän maissa. Sitten vain odoteltiin supistuksia, joita ei sitten tullutkaan oikeastaan koko päivänä kunnolla. Muutamia hyvin epäsäännöllisiä tuntemuksia oli, mutta illalla nukkumaan käydessä ei olo ollut harmikseni yhtään sellainen, että synnytys tästä etenisi...

Torstaina aamulla suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen sitten hoitajat kertoivat, että mahdollisesti pidetään huilipäivä ja katsotaan sitten käynnistystä perjantaina. Kuitenkin lääkäri katsoi kohdunsuun tilanteen varmuuden vuoksi ja siellähän olikin paikat auenneet kolmeen-neljään senttiin ja myös kohdun sisäsuu auki. Päästäisiin siis puhkaisemaan kalvot!

Klo 13.30 minut vietiin synnytyssaliin ja hälyytin myös miehen mukaan. Muissa saleissa oli kuitenkin sen verran hektiset olotilat, että jouduimme mieheni kanssa odottelemaan kätilöä klo 15:een asti. Jonkin verran minua siinä odotellessa supisteli, muttei kovin kivuliaasti kuitenkaan. Mies lähti käymään kanttiinissa vielä kahvilla ja sämpylällä ja sillä välin kätilö laittoi minulle neste- ja glukoositipan tippumaan. Sitten saapuikin taas mieheni paikalle ja lopulta myös nuori erikoistuva naislääkäri, joka halusi suorittaa kalvojen puhkaisun. Tuli tunne, että oli varmaankin ensimmäistä kertaa puikoissa ja se ei jäänyt vain tunteeksi, sillä useamman epämiellyttävältä tuntuvan yrityksen jälkeen kalvot olivat edelleen ehjät. Onneksi kokeneempi kätilö hoiti sitten homman nopeasti ja olihan siellä lapsivettäkin ihan kunnolla eli ei siinä ultrassa näköjään kovin tarkasti pystytä tilannetta arvioimaan. Ja sitten vain odoteltiin supistusten alkamista. Jouduin olemaan kuulemma tunnin verran vaakatasossa, jotta nähdään ettei vauva lähde liikkumaan ylöspäin, jolloin tulisi napanuoran esiinluiskahtamisen vaara, jos olen jalkeilla.

Klo 16 sitten alkoivat kivuliaat, säännölliset supistukset ja siitä alkoi synnytys ihan virallisesti. Kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen ja huolestui sikäli, että vauva oli kalvojen puhkaisun jälkeen noussut tosi ylös eli päätä ei enää edes tuntunut alakautta käsikopelolla. Sain käskyn pysytellä edelleen sängyssä. Reilun puolen tunnin päästä supistukset alkoivat olla jo tosi kipeitä ja sain ilokaasua, jota en ollutkaan vielä edellisissä synnytyksissä päässyt kokeilemaan. Ilokaasusta olikin iso apu ja sitä hengittelin ja pääsin supistus supistukselta hommassa eteenpäin. Viiden maissa kävi vielä lääkäri kokeilemassa vauvan tilannetta ja korkealla oli edelleen. Vähän ennen kuutta minulla alkoi olla jo aivan hirveä pissahätä, mutta kun en saanut liikkua, niin yritin ensin tehdä alusastiaan, muttei siitä tullut yhtään mitään. Jouduttiin siis katetroimaan ja kyllähän siellä oli pissaa ihan järkyttävä määrä - kätilö arvioi että lähemmäs litra..!! Mutta sitten jo seuraavilla parilla supistuksella vauva laskeutui huomattavasti alaspäin, joten täysi virtsarakko taisi olla melkein parin tunnin ajan se synnytystä hidastava tekijä.

Sitten supistuksia tulikin melkein tauotta ja ilokaasua meni reippaasti. Puoli seitsemän aikaan kätilö tutki kohdunsuun tilannetta, eikä hän oikein saanut siitä selkoa, sillä se tuntui leviävän holtittomasti vähän joka suuntaan... Kätilö joutui poistumaan toiseen saliiin, mutta varoitteli, että jollei seitsemään mennessä tilanne ole muuttunut, joudutaan laittamaan uusi tippa oksitosiinia varten, jotta saadaan supistuksia voimistettua. Itse protestoin oksitosiinin käyttöä vastaan, sillä tiedän kokemuksesta, että ne supistukset tulisivat olemaan aivan järkyttäviä. Sanoinkin haluavani siinä tapauksessa sitten jo muutakin kivunlievitystä kuin ilokaasua. Omat supistukset jatkuivat kyllä todella kivuliaina ja sitten ihan yhtäkkiä, kun luulin etten enää kestä ja jaksa, tuli aivan järkyttävä ponnistuksen tarve. Siinä siiten jo holtittomasti ponnistin ja huusin miestä hakemaan kätilöä paikalle. Miehelle meinasi kuulemma iskeä paniikki, kun ei kätilöä näkynyt missään ja joutui sitten jostain salista käymään hänet hakemassa hätiin. Ja niinhän se oli tilanne edennyt nopeasti siihen pisteeseen, että pääsin ponnistamaan ihan oikeasti. Ensin yritin ponnistaa kyljellään, mutta siinä oli jotenkin hankala, joten olin sitten selällään puoli-istuvassa asennossa. Pää tuli yhdellä isolla ponnistuksella ja hartioita piti kätilön neuvosta ponnistaa kahdella pienellä eli välillä piti lopettaa ponnistaminen, mikä tuntui melkein mahdottomalta, mutta onnistuin kuitenkin. Neljännellä tai viidennellä ponnistuksella vauva sitten syntyi eli aika vauhdilla edettiin! Avautumisvaihe kesti 2 h 55 min ja ponnistusvaihe 4 min.

Siinä sitten sain tytön heti rinnalle ja ihmeteltiin toisiamme. Kovasti oli neiti kinan peitossa. :) Ja pääsihän se iskä leikkaamaan napanuorankin. Istukka syntyi noin kymmenen minuutin päästä ja se oli repalainen, mutta kuitenkin täydellinen eli ei ollut mitään jäänyt kohtuun. Istukka painoi 611 g. Suurin yllätys oli, että selvisin vain pienillä nirhaumilla eli yhtään tikkiä ei tarvinnut laittaa! Meille tuotiin saliin kahvit, voileivät ja kakkupalat sekä omppumehua kilistelylaseissa. Sitten iskä lähti kätilön kanssa vauvaa punnitsemaan ja pesemään ja minä jäin saliin sängylle ihmettelemään. :) Meidän pikkuprinsessan mitat olivat 3260 g ja 47 cm ja hatun mitta 33,5 cm. Vauvalta mitattiin verensokeri ja se oli synnytyssalissa 2.7 mutta tunti sen jälkeen oli laskenut 1.7:ään. Eli maitoa piti saada tankattua nopeasti, joten lisämaitoon piti turvautua ja vauvaa syöttää kolmen tunnin välein sairaalassaoloajan. Itse olin sen verran hyvässä kunnossa, että olisin voinut kotiutua jo vaikka seuraavana päivänä, mutta sokeriseurannan vuoksi vauva sai luvan lähteä kotiin vasta nyt sunnuntaina kolmen vuorokauden ikäisenä. Tänään siis kotiuduttiin ja isosisarukset ovat vauvasta ihan haltioissaan! :)

Kyllä tämä vauva aiheutti meille vanhemmille monenlaisia jännityksen hetkiä todella pitkältä tuntuneen odotuksen aikana. Kuitenkin kaikki oli juurikin tämän onnen arvoista ja nyt tuntuu, että perheemme on täydellinen.

Kokonaisena helteessä

Huh hellettä jälleen! Eilen mittari näytti varjossa +30 astetta ja tänään tuskin jäädään siitä lukemasta. Ja oma kypsytysmittari on siinä satasen lukemissa eli saisi jo Öttiäinen purkaa vuokrasopimuksensa pikimmiten! ;D Yöllä supistelee, päivällä supistelee, muttei kuitenkaan sillä lailla, että tositoimiin lähdettäisiin. Lähinnä tekee vain kiusaa, kun koko ajan koskee ja masu on kivikova.

Äippäpolilla kävin eilen rv 37+3 eli oli vauvan kasvukontrollikäynti. Ktg-käyrä oli oikein hyvä, tosin taas pari napakkaa supistusta siihen piirtyi, mutta eipä taida minulla sellaista käyrää olla otettukaan, mihin ei useampi supistus olisi tullut. Ultrassa vauvan painoarvio oli 3,2 kg eli keskikäyrällä mennään edelleen sokereista huolimatta. Muuten kaikki näytti hyvältä, mutta lapsivettä oli tosi vähän eli vain muutama lätäkkö siellä täällä (kaksi viikkoa sitten määrä oli normaali) ja AFI-luku oli vain 5. Tässä nyt netissä surffailtuani löysin tietoa, että lukemat pitäisi olla väleillä 8-25 tai 5-20 vähän lähteestä riippuen. Vähäinen lapsivesi saattaa johtua istukan toiminnan heikkenemisestä, joten johan tässä nyt taas sai itselleen uuden huolenaiheen kehiteltyä. :/ Viikon päähän sain kontrolliajan ja jos vauvan liikkeet tässä vähenevät reilusti, niin pitää mennä näytille. Sisätutkimusta ei tällä kertaa tehtykään, kun ei sillä enää tässä vaiheessa kuulemma ole suurempaa merkitystä, mutta lääkäri antoi kuitenkin ymmärtää näistä mun supistuksista kuullessaan, ettei synnytys välttämättä kovin kaukana ole. Toivottavasti olisi oikeassa! :) Ja sokeriarvot ovat olleet kotimittauksissa taas vähän nousussa ja jos ei niitä nyt saada aisoihin, niin mietitään käynnistystä - en vain hoksannut kysyä, että milloin...

Ja edelleen lääkäri antoi ohjeeksi, että kun ne supistukset alkavat tulla kipeinä viiden minuutin välein, niin ei saa jäädä puolta tuntia kauempaa niitä seurailemaan, vaan pitää mennä synnärille vaikka sitten vain näytille. Kun yhtään ei pysty arvailemaan, miten nopea/hidas synnytys tästä olisi tulossa. Hui - nyt alkaa taas jännittää..!

Tänään kuitenkin ajattelin vielä käydä liiviliikkeessä hakemassa tilaamani imetysliivit. Sairaalassa kun niitä jo varmasti tarvitsee. Ne piti siis tilata, kun sopivaa kokoa ei viime viikolla siellä ollut.

Ja sairaalakassi on jo pakattuna oven pielessä, joten kovasti lähtöä tässä odotellaan. Esikoinen on syntynyt 26. päivä ja kuopus 24. päivä, joten tälle Öttiäisellehän olisi sopiva syntymäpäivä tuossa maanantaina 25. päivä. :) Sovitaanko näin?

37 viikkoa täynnä!

Tänään on sitten rv 37+0, mikä tarkoittaa sitä, että Öttiäinen on nyt täysiaikainen! :) Enpä olisi 11 viikkoa sitten uskonut tänne asti pääseväni kokonaisena. Mutta nyt saisi jo vaikka alkaa masukki muuttoa suunnitella - sen verran on tukalat oltavat olleet tässä viimeiset parisen viikkoa. Kaikenlaista vaivaa ja kipua on tähän mahtunut ja Öttiäinen painaa tosi kovasti jo alaspäin. Kahtena yönä on kylläkin jo tuntunut lupaavia supistuksia noin 10 minuutin välein, mutta aina ne ovat parin tunnin valvomisen jälkeen lopahtaneet. Tänään kävin rantasaunassakin suht kovissa löylyissä, jos niistä vaikka jotain hyötyä olisi ja eipähän tuota tiedä, milloin seuraavan kerran pääsee saunaan, JOS Öttiäinen päättääkin lähipäivinä jättää yksiönsä.

Tänään oli jälleen neuvola ja kesälomasijainen oli neuvolantätinä tällä kertaa. Hirmuisesti hän ei minun tilanteestani tiennytkään, mutten jotenkin jaksanut hänelle sitä tarkemmin selittääkään, kun tuntui ettei hän minua oikein edes kuunnellut. Esimerkiksi kerrottuani olleeni yhteensä 2,5 kuukautta ensin sairaalassa ja sitten kotona vuodelevossa, hän kysyi olenko miten paljon harrastanut kevään ja kesän aikan liikuntaa ja painotti miten tärkeää se on raskausdiabeteksen takia..??!!?? Joopa joo. Mutta muuten kaikki näytti hyvältä, verenpaine ja pulssikin tällä kertaa olivat ihan priimaa (122/80, pulssi 70) ja pitkästä aikaa otettu hemoglobiinikin 130. Paino oli jälleen tippunut vähän eli 200 g viikossa. Kohdunpohjankorkeus oli 37 cm eli en taida yläkäyrällekään sieltä omista korkeuksista tämän raskauden aikana päästä. :)

Kaikki olisi nyt valmiina Öttiäistä varten ja toivonkin, ettei sinne kolmen viikon päässä häämöttävään laskettuun aikaan päästä. Torstaina on jälleen kontrolli äitiyspolilla ja täytyy kysellä, että onko heillä joku suunnitelma esim. käynnistyksen suhteen vai annetaanko tämän vain mennä niin pitkälle kuin menee. Painoarvio varmasti antaa siihen vastaukseen hyvää osviittaa.

Seesteisempää odotusta viimeinkin

Tämä viikko onkin mennyt huomattavasti edellistä viikkoa rauhallisemmin ja on jäänyt oman olon tutkailulta aikaa myös vauvan tavaroiden järjestelyyn. Nyt onkin sitten melkein kaikki valmiina eli hoitopöytäsysteemi viritelty, vaatteita pesty ja lajiteltu kaappiin ja kehtokin saapui postissa eilen. Se pitäisi kuitenkin vielä asentaa makuuhuoneen kattoon koukuilla ja tietysti laittaa siihen pesä valmiiksi pientä varten.

Viime perjantaina rv 34+4 oli neuvolakäynti ja siellä taas mittailtiin verenpainetta, mikä heitteli aika lailla viiden minuutin aikana (eka mittaus 131/96 ja toinen mittaus 115/67) ja pulssi oli vain 43. Siksipä neuvolantäti varoitteli minua autonrattiin tarttumasta, ettei huimauskohtaus, joita tässä on nyt ollut jonkin verran, sattuisi juuri silloin. Toisaalta enpä ole toukokuun alun jälkeen autoa uskaltautunut ajamaankaan, kun jo pelkkä kyydissä istuminen aiheuttaa supistuksia. Paino oli pudonnut 100 g edelliseen mittaukseen verrattuna ja nyt on raskauden alusta lähtien tullut kiloja lisää 1,3. Eli tässä tuskin enää sinne edellisten raskauksien reilun 10 kg:n painonnousuihin päästäänkään. :) Sf-mitta oli huikeat 36,5 cm, mikä pompsahti taas reilusti yläkäyrän yläpuolelle. Vauva liikkui hyvin ja syke oli 136. Joten ihan hyvä neuvolakäynti oli, paitsi että kovasti siellä varoiteltiin odottamasta kotona supistusten kanssa sitten liian kauaa, kun kuitenkin paikat jo lähteneet kypsymään. Eli herkästi pitää vaan lähteä synnärille näytille, jos siltä tuntuu.

Viikonloppu menikin sitten vauvan tavaroita järjestellessä ja se kyllä tuntui iltaisin kipuiluna ja supistuksina. Kuitenkaan supistuksia ei tullut säännöllisesti, joten harjoittelua siis vain. Lisäksi sunnuntaina iski aurallinen migreenikohtaus, mikä veti olon koko päiväksi ihan omituiseksi. Para-Tabs 1 g onneksi esti pahimman kivun alkamisen.

Tällä viikolla olikin sitten eilen keskiviikkona äippäpolikäynti rv 35+2 ja siellä olin ensin ktg-käyrällä, missä alkoi jälleen migreenikohtaus auraoireilla. Sain heti 1 grammaisen Panadolin ja pystyin sitten olemaan käyrällä sekä lääkärin vastaanotolla. Tosin olo oli aika sekava ja ihan varma en ole kaikesta, mitä tuli suusta päästettyä. :) Käyrä oli hyvä ja muutama mojovampi supistuskin siihen taas piirtyi. Sen jälkeen lääkäri ultrasi vauvan ja kaikki näytti hyvältä ja on kuulemma oikein virkeä ja terhakka vauva - teki siellä ultrattaessa hengitysharjoituksia ja liikuskeli kovasti. Eikä vieläkään suostunut paljastamaan sukupuoltaan, joten ilmeisesti synnytyssalissa se sitten selviää. :) Painoarvio oli nyt 2,6 kg, joten hieman keskikäyrän yläpuolella mennään, muttei siis liian isoksi näytä sokereista huolimatta kasvavan. Lääkäri teki myös pikaisen sisätutkimuksen, eikä sillä osastolla ollut tapahtunut edistystä eli noin kahdelle sormelle on kohdunsuu auki, paikat pehmeät ja kanavaa vielä hieman jäljellä. Joten katsellaan miten homma tästä edistyy.

Tänään olikin sitten ensimmäistä kertaa diabetesryhmän kokoontuminen, kun aiemmin olen aina ollut estynyt eli osastolla hoidossa. Hieman kyllä diabeteshoitaja ihmetteli, miksi diabeteslääkäri minut nyt tässä vaiheessa siihen ryhmään ohjasi, mutta tulipahan nyt noita ravintoasioita sitten kerrattua. Kuitenkin kaiken kaikkiaan ihan turha käynti ja näin hellepäivänä vei minulta kyllä voimat tyystin. :/

Lapset lähtevät tulevana sunnuntaina isovanhempien kanssa kahdeksi yöksi Tallinnaan, joten ollaan miehen kanssa ihan kahdestaan. Sehän olisikin vauvalle sopiva hetki syntyä, kun ei olisi lastenhoito-ongelmaakaan. ;) Tosin maanantaina tulee vasta rv 36 täyteen, joten parempihan Öttiäisen olisi vielä tuolla yksiössään viihtyä. Mutta siltikään en pistäisi pahitteeksi, vaikka meidän 8-vuotishääpäivän (12.7.) kunniaksi jotain tapahtuisikin. Parina yönä on kyllä juilinut alavatsaa siten, että olen heräillyt siihen kipuun monen monta kertaa, muttei varsinaisia supistustuntemuksia ole kuitenkaan säännöllisemmin ollut. Aika siis näyttää.

Synnäri tutuksi - jälleen..!

Tämä mamma kotiutui juuri synnäriltä - ja edelleen kokonaisena! Eilen aamulla rv 34+1 alkoi ihan järkyttävät kivut alavatsalla ja lantiossa ja kipu oli enemmänkin jatkuvaa kuin sellaista supistuskipua. Käskivät synnäriltä tulla heti näytille ja lääkäri ultrasi, ettei istukka ole lähtenyt repeämään. Ei onneksi ollut, mutta kivut muuttuivat siinä hyvin nopeasti selviksi supistuksiksi, joita tulikin napakasti sitten koko iltapäivän ja illan 2-3 minuutin välein. Oltiin miehen kanssa tarkkailuhuoneessa ja sain kipuun Litalgin-piikin, mutta supistuksiin en mitään, kun nyt on viikkoja sen verran kasassa, ettei syntymää enää estellä. JEE!! :D Sain olla pystyasennossa supistusten aikana, mikä olikin paljon parempi kuin vain maata sängyssä. Käveltiin jopa synnytysosaston käytävällä ja supistukset tuntuivat kyllä tosi "hyviltä" siinä mielessä, että edistystä ehkä tapahtuisi. Kätilökin jo mietti synnytyssalin kuntoon laittamista sekä kertoi glukoositipan tarpeesta tämän raskausdiabeteksen takia. Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Eli todellakin luulin jo, että vauva tosiaankin syntyy illan tai yön aikana, mutta kivunlievitys laannutti myös supistuksia ja koska lopulta kohdunsuulla ei tapahtunut enempää edistystä aamupäivästä (jolloin kohdunsuu oli pehmeä ja kahdelle sormelle auki, mutta kanavaa vielä vähän jäljellä) laitoin miehen kotiin nukkumaan. Itse jäin vielä synnärin tarkkailuhuoneeseen yöksi, sillä vauvan sydänäänissä oli pieniä laskuja ja halusivat sitä seurata sekä myös jatkuvia supistuksia. Illalla antoivat kuitenkin vielä supistusten estoon Briganyliä, kun supistuksia tuli edelleen säännöllisesti sekä nukahtamislääkkeen, jotta saisin yöllä nukuttua. Illalla kuuntelin vielä naapurihuoneen selkeästi hankalan ponnistusvaiheen ääniä kiroiluineen ja huutoineen ja vähän tuli mieleen, etten taidakaan haluta vauvaa synnyttää. Mutta taitaa olla pikkaisen myöhäistä enää lähteä tätä perumaan. :)

Yöllä heräsin taas koviin kipuihin ja sain lisää Briganyliä ja Tramalia kipuun piikkinä. Samalla otettiin vauvan sydänkäyrää ja se oli suht hyvä, yhtä laskua lukuunottamatta. Aamuksi supistukset sitten laantuivat kokonaan ja kotona siis ollaan jälleen. Alkaa hieman jo olla kypsä olo sekä henkisesti että fyysisesti. Ja ansaitsisin varmaan jo jonkinlaisen kanta-asiakaskortin tuonne synnärille ja äippäpolille. Ainakin kaikki hoitajat ja lääkärit siellä jo minut tunnistavat ja mahtavatko miettiä, että taas tämä rouva täällä...! Lääkäri kuitenkin tänä aamuna antoi ymmärtää, että hän uskoo tämän olevan minulle(kin) jo raskasta, mutta jospa sitten kun tosiaan vauva syntyy, niin paikat olisivat näiden harjoitusten myötä sen verran valmiit, että vauva tulisi maailmaan nopeasti. Ja toivotteli tervetulleeksi ensi viikolla kontrolliin äitiyspolille ja tarvittaessa aina synnärille, jos kovia kipuja tulee. Tosin sain reseptillä Litalginiä myös kotiin, jotta voisin ottaa sitä ensiavuksi.

Mutta kasassa ollaan ja pitäisi varmaan yrittää vauvan tavaroita valmistella kuntoon, ennen kuin hän tosiaan meinaa syntyä.

Pientä paniikkia....

Tämä viikko on ollut todella tapahtumarikas, sillä maanantaina rv 33+0 olin neuvolassa ja siellä neuvolantäti huolestui matalasta verenpaineestani 107/65 (yleensä se on ollut 130-140/80-90) sekä pulssista, joka oli vain 45. Nuo selittivätkin viimeaikaisen huonon olon ja huimauksen. Kun olo ei kotonakaan parantunut, lähdin äitiyspolille näytille ja siellä ultrattiin ja otettiin ktg-käyrää sekä minulta vielä ekg. Ultra ja ktg olivat hyvät ja vauvan painoarvio jo n. 2300 g, mutta ekg:ssä oli jotain epänormaaleja vaihteluita ja minut otettiin osastolle.

Lääkäri konsultoi sydänlääkäriä ja kuulemma minulla oli jonkinasteisia rytmihäiriöitä. Päätettiin sitten kokeilla yhdenlaista lääkettä, mutta se ei sopinut minulle ollenkaan, vaan aiheutti vapinaa ja hikoilua sekä supistuksia. Sain osastolla supistuksiin Briganyliä piikillä ja se onneksi laannutti supistukset. Lopulta lääkäri määräsi minulle Propralia, jota olin jo aiemminkin käyttänyt sekä ennen raskautta että alkuraskaudessa sydämen muljahteluihin ja migreenin estoon ja se lääke sopi minulle paljon paremmin. Tosin edelleen pulssi saattoi vaihdella hetkessä 40:stä 100:aan, mikä teki olosta aika omituisen. Olin sairaalassa maanantaista keskiviikkoon, jolloin lääkäri kotiutti minut puolen päivän maissa, vaikka vähän valittelinkin kovia alavatsakipuja...

Kotona alavatsakivut kovenivat ja pian huomasin niiden olevankin voimakkaita supistuksia. Muutaman tunnin ajan niitä tuli 10 minuutin välein ja kipu oli kovien kuukautiskipujen tyylistä. Sitten supistusten väli tiheni 4-5 minuuttiin ja kipu yltyi. Soitin synnytysosastolle ja käskivät tulla näytille, jos lämmin suihkukaan ei supistuksia laannuta. No ei laannuttanut, vaan menimme miehen kanssa synnärille noin klo kuuden aikaan illalla. Automatka oli yhtä tuskaa ja tuli elävästi mieleen edellisen synnytyksen kivut. Synnytysosastolla ottivat minut sitten valmisteluhuoneeseen, missä minulle laitettiin nestetippa valumaan ja sain Briganylin kankkuun.

Lääkärinä oli nuori erikoistuva naislääkäri, joka halusi odottaa ennen tarkempaa tutkimusta kokeneempaa takapäivystäjää. Supistukset olivat edelleen tosi kivuliaita ja tiheitä. Viimein takapäivystäjä saapui ja minut ultrattiin sekä tehtiin sisätutkimus. Supistukset eivät kuitenkaan olleet onneksi tehneet kohdunsuulle tai kanavaan pahemmin muutoksia, joten minut kärrättiin synnytysosaston tarkkailuhuoneeseen ja laitettiin ktg-käyrään. Vauvan sydänkäyrä oli hyvä, mutta melko voimakkaita supistuksia piirtyi säännöllisesti. Itsellä alkoi jo olla sellainen olo, että vauva syntyy sinä yönä, mutta lääkäreillä oli vielä muutamia keinoja synnytyksen estämiseksi. Eli sänky laitettiin taas trendikseen eli jalkopää pääpuolta ylemmäksi ja minulle annettiin vielä Adalatia tablettina. Tässä vaiheessa mies lähti kotiin nukkumaan.

Supistukset kuitenkin jatkuivat tiheinä sekä kipeinä ja puolen yön aikaan minulle laitettiin Tractosile-tippa tippumaan. On kuulemma kallis lääke, jota käytetään yleensä vain viimeisessä hädässä. Kuitenkaan tämäkään ei laannuttanut supistuksia vaan pelkästään lyhensi niiden kestoa sekä ehkä vei niistä pahimman terän. Aamuyöllä vessareissulla tuli pyyhkiessä vähän vertakin. Neljän aikaan yöllä sain nukuttua varmaan tunnin verran pienissä 10 minuutin pätkissä ja kuudelta otettiin taas ktg-käyrää, mihin supistukset piirtyivät jälleen säännöllisesti. Kätilö jo sanoikin, että onkohan tämä päivä nyt sitten se vauvan syntymäpäivä ja itse mietin kieltämättä samaa. Aamupalakaan ei oikein maistunut rankan yön jälkeen ja istuessa supisteli vielä kipakammin. Lääketippa tippui koko ajan suoneen ja lopulta aamupäivällä alkoi vähän helpottaa. Lääkäri teki varovaisen sisätutkimuksen ja kuulemma nuo supistukset eivät kuitenkaan olleet tehneet pahemmin muutosta kohdunsuulle, joten ilmeisesti lääkkeet olivat tehonneet siinä mielessä. :) Helpotuksen tunne oli melkoinen, vaikkakin yöllä moneen kertaan toivoin jo vauvan syntyvän, ettei enää uudestaan tarvitsisi sellaisia kipuja sietää.

Sisätutkimuksen jälkeen alkoivat supistukset taas vähän voimistua, mutta laantuivat sitten iltapäivää ja iltaa kohden. Tractosile-tippa loppui vihdoin ja viimein illalla puoli kuuden maissa, jolloin tiputus lopetettiin ja pääsin käymään suihkussakin tosi hikisen vuorokauden päätteeksi. Tippakanyyli jätettiin kuitenkin paikoilleen varmuuden vuoksi. Illalla sain vielä Adalat-tabletin sekä Panadol 1 g ja nukahtamislääkkeen. Niiden voimin sain unen päästä kiinni ja nukuinkin yön hyvin muutamaa supistusten aiheuttamaa herätystä lukuunottamatta. Aamulla lääkäri kävi luonani toivottamassa hyvää juhannusta ja kertoi, että voisin lähteä kotiin, kun supistukset nyt olivat laantuneet. Lisäksi heillä oli osastolla täyttä ja hoitajat ylikuormitettuja, niin sikälikin laittaisivat minut mieluusti kotilepoon. Aamupäivällä mies sitten haki minut kotiin ja olipa taas ihana palata kotisänkyyn!

Mutta kieltämättä tämä meidän Öttiäinen tekee elämän jännäksi ja nytkin on kotona supistellut tosi kipakastikin. Vähän pelottaa se, että miten osaan lähteä uudestaan oikeaan aikaan näytille, jos vaikka sitten onkin se tosi kyseessä... Kaksi lasta synnyttäneenä tiedän kyllä miltä ne oikeat supistukset tuntuvat ja kyllä ne olivat juuri tuollaisia kuin keskiviikon ja torstain aikana sain kokea. :/

Maanantaina tuleekin sitten 34 viikkoa täyteen, joten jos sitten Öttiäinen päättää lähteä syntymään, niin eivät enää lääkkeillä sitä estele. Täytyy tässä yrittää varovaisesti laitella vähän vauvan tavaroitakin kuntoon - ihan varmuuden vuoksi. Vaikkakin siis pitäisi vuodelevossa malttaa olla... Pesänrakennusvietti vaan puskee päälle ja en haluaisi, että kaikki on kesken, jos vauva kohta syntyykin.

Ja nyt on juhannuspäivä, muttei todellakaan tunnu siltä. Vähän on näköjään muut asiat mielessä. :)

Tasan 32 viikkoa!

Yksi etappi tässä odotuksessa on viimein saavutettu eli rv 32+0! Enää ei siis pitäisi olla pelkoa Kuopioon lähettämisestä, jos Öttiäinen nyt yhtäkkiä päättäisikin sanoa vuokrasopimuksensa irti. Toivon kuitenkin vielä hänen useita viikkoja viihtyvän yksiössään, vaikkakin oma olo alkaa olla jo aika tukala. Supistusten ja liitoskipujen lisäksi minua on vaivannut nyt useamman päivän ajan iskiastyyppinen kipu oikeassa lonkassa ja kankussa, mistä se säteilee oikeaan jalkaan. Ilmeisesti lonkat löystyvät sen verran, että painaa väärästä paikasta jotain hermoa ja aiheuttaa kivun. Näin ainakin googlettamalla itselleni selvitin. :)

Vaikka nyt tuo maaginen 32 viikkoa on täynnä, niin siltikin pitäisi malttaa pötkötellä sinne 34 viikolle asti. Silloinhan eivät enää pahemmin vauvan syntymistä estele, joten taitaa silloin olla jo aika valmis pakkaus masussa. Itse olenkin asennoitunut siihen, että kahden viikon päästä pääsen vihdoin ja viimein vauvanvaatteiden kimppuun ja järjestelemään muutenkin vauvan tavaroita kuntoon. Ja kaupoillekin ajattelin silloin itseni kammeta, kun onhan tuota aika paljon vielä ostettavaakin - suurimpana ja tärkeimpänä turvakaukalo ja sen telakka.

Tänään piti sitten jättää se supistuksia hillinnyt Adalat-lääke pois, joten saa nähdä aiheuttaako sen poisjättäminen entistä runsaampia supistuksia. Ja toisaalta tuo lääke on myös laskenut verenpainetta. joten sitäkin pitää nyt vähän tarkemmin mittailla. Mittailuista puheenollen, verensokereiden mittauksissa olen nyt pikkuhiljaa pääsemässä oikealle tielle eli rajojen ylitykset eivät enää ole niin isoja kuin aiemmin. Kuitenkin niitä ylityksiä on jokaisena mittauspäivänä ollut, joten vielä pitää vähän ruokavaliota fiksailla. Lääkärin mukaan minun insuliiniannokset ovat jo sen verran isoja, ettei enää mielellään niitä nostella. Nythän siis piikitän illalla pitkäkestoista insuliinia 34 yksikköä ja ateriainsuliinia ennen aamiaista 18 sekä ennen lounasta ja päivällistä 12 yksikköä.

Tänään kyllä piti vähän onnitella itseään kuuden viikon lepäilystä, sillä onhan se kuitenkin melkoisen pitkä aika pötköttää. Vaikkakin päivät menevät jo omalla rutiinillaan eli yritän tietenkin jo raskausdiabeteksen takia syödä säännöllisesti ja aina samoina aikoina ja loppu aika meneekin pötköllään lehtiä lukiessa ja telkkaria katsellessa. Välillä tietysti pitää vähän jaloitella ja hoitaa kevyitä kotiaskareita, pyykinpesua, ruuanlaittoa ja astianpesukoneen täyttöä/tyhjentämistä. Ja tuleehan tässä tietokoneellakin jokunen tovi päivästä vietettyä. :) Välillä myös töitä tehden...

Nyt onneksi viileni hurjien helteiden jälkeen, vaikkakin tämä +10 astetta tuntuu eilisen +27 asteen jälkeen aikamoiselta pudotukselta... Mutta mukavaa virkistystä ainakin luonnolle on vaihteeksi tämä sadekeli. Tosin saisi sitten jo muutaman päivän päästä taas aurinko paistaa. :)