Tämä viikko on ollut todella tapahtumarikas, sillä maanantaina rv 33+0 olin neuvolassa ja siellä neuvolantäti huolestui matalasta verenpaineestani 107/65 (yleensä se on ollut 130-140/80-90) sekä pulssista, joka oli vain 45. Nuo selittivätkin viimeaikaisen huonon olon ja huimauksen. Kun olo ei kotonakaan parantunut, lähdin äitiyspolille näytille ja siellä ultrattiin ja otettiin ktg-käyrää sekä minulta vielä ekg. Ultra ja ktg olivat hyvät ja vauvan painoarvio jo n. 2300 g, mutta ekg:ssä oli jotain epänormaaleja vaihteluita ja minut otettiin osastolle.
Lääkäri konsultoi sydänlääkäriä ja kuulemma minulla oli jonkinasteisia rytmihäiriöitä. Päätettiin sitten kokeilla yhdenlaista lääkettä, mutta se ei sopinut minulle ollenkaan, vaan aiheutti vapinaa ja hikoilua sekä supistuksia. Sain osastolla supistuksiin Briganyliä piikillä ja se onneksi laannutti supistukset. Lopulta lääkäri määräsi minulle Propralia, jota olin jo aiemminkin käyttänyt sekä ennen raskautta että alkuraskaudessa sydämen muljahteluihin ja migreenin estoon ja se lääke sopi minulle paljon paremmin. Tosin edelleen pulssi saattoi vaihdella hetkessä 40:stä 100:aan, mikä teki olosta aika omituisen. Olin sairaalassa maanantaista keskiviikkoon, jolloin lääkäri kotiutti minut puolen päivän maissa, vaikka vähän valittelinkin kovia alavatsakipuja...
Kotona alavatsakivut kovenivat ja pian huomasin niiden olevankin voimakkaita supistuksia. Muutaman tunnin ajan niitä tuli 10 minuutin välein ja kipu oli kovien kuukautiskipujen tyylistä. Sitten supistusten väli tiheni 4-5 minuuttiin ja kipu yltyi. Soitin synnytysosastolle ja käskivät tulla näytille, jos lämmin suihkukaan ei supistuksia laannuta. No ei laannuttanut, vaan menimme miehen kanssa synnärille noin klo kuuden aikaan illalla. Automatka oli yhtä tuskaa ja tuli elävästi mieleen edellisen synnytyksen kivut. Synnytysosastolla ottivat minut sitten valmisteluhuoneeseen, missä minulle laitettiin nestetippa valumaan ja sain Briganylin kankkuun.
Lääkärinä oli nuori erikoistuva naislääkäri, joka halusi odottaa ennen tarkempaa tutkimusta kokeneempaa takapäivystäjää. Supistukset olivat edelleen tosi kivuliaita ja tiheitä. Viimein takapäivystäjä saapui ja minut ultrattiin sekä tehtiin sisätutkimus. Supistukset eivät kuitenkaan olleet onneksi tehneet kohdunsuulle tai kanavaan pahemmin muutoksia, joten minut kärrättiin synnytysosaston tarkkailuhuoneeseen ja laitettiin ktg-käyrään. Vauvan sydänkäyrä oli hyvä, mutta melko voimakkaita supistuksia piirtyi säännöllisesti. Itsellä alkoi jo olla sellainen olo, että vauva syntyy sinä yönä, mutta lääkäreillä oli vielä muutamia keinoja synnytyksen estämiseksi. Eli sänky laitettiin taas trendikseen eli jalkopää pääpuolta ylemmäksi ja minulle annettiin vielä Adalatia tablettina. Tässä vaiheessa mies lähti kotiin nukkumaan.
Supistukset kuitenkin jatkuivat tiheinä sekä kipeinä ja puolen yön aikaan minulle laitettiin Tractosile-tippa tippumaan. On kuulemma kallis lääke, jota käytetään yleensä vain viimeisessä hädässä. Kuitenkaan tämäkään ei laannuttanut supistuksia vaan pelkästään lyhensi niiden kestoa sekä ehkä vei niistä pahimman terän. Aamuyöllä vessareissulla tuli pyyhkiessä vähän vertakin. Neljän aikaan yöllä sain nukuttua varmaan tunnin verran pienissä 10 minuutin pätkissä ja kuudelta otettiin taas ktg-käyrää, mihin supistukset piirtyivät jälleen säännöllisesti. Kätilö jo sanoikin, että onkohan tämä päivä nyt sitten se vauvan syntymäpäivä ja itse mietin kieltämättä samaa. Aamupalakaan ei oikein maistunut rankan yön jälkeen ja istuessa supisteli vielä kipakammin. Lääketippa tippui koko ajan suoneen ja lopulta aamupäivällä alkoi vähän helpottaa. Lääkäri teki varovaisen sisätutkimuksen ja kuulemma nuo supistukset eivät kuitenkaan olleet tehneet pahemmin muutosta kohdunsuulle, joten ilmeisesti lääkkeet olivat tehonneet siinä mielessä. :) Helpotuksen tunne oli melkoinen, vaikkakin yöllä moneen kertaan toivoin jo vauvan syntyvän, ettei enää uudestaan tarvitsisi sellaisia kipuja sietää.
Sisätutkimuksen jälkeen alkoivat supistukset taas vähän voimistua, mutta laantuivat sitten iltapäivää ja iltaa kohden. Tractosile-tippa loppui vihdoin ja viimein illalla puoli kuuden maissa, jolloin tiputus lopetettiin ja pääsin käymään suihkussakin tosi hikisen vuorokauden päätteeksi. Tippakanyyli jätettiin kuitenkin paikoilleen varmuuden vuoksi. Illalla sain vielä Adalat-tabletin sekä Panadol 1 g ja nukahtamislääkkeen. Niiden voimin sain unen päästä kiinni ja nukuinkin yön hyvin muutamaa supistusten aiheuttamaa herätystä lukuunottamatta. Aamulla lääkäri kävi luonani toivottamassa hyvää juhannusta ja kertoi, että voisin lähteä kotiin, kun supistukset nyt olivat laantuneet. Lisäksi heillä oli osastolla täyttä ja hoitajat ylikuormitettuja, niin sikälikin laittaisivat minut mieluusti kotilepoon. Aamupäivällä mies sitten haki minut kotiin ja olipa taas ihana palata kotisänkyyn!
Mutta kieltämättä tämä meidän Öttiäinen tekee elämän jännäksi ja nytkin on kotona supistellut tosi kipakastikin. Vähän pelottaa se, että miten osaan lähteä uudestaan oikeaan aikaan näytille, jos vaikka sitten onkin se tosi kyseessä... Kaksi lasta synnyttäneenä tiedän kyllä miltä ne oikeat supistukset tuntuvat ja kyllä ne olivat juuri tuollaisia kuin keskiviikon ja torstain aikana sain kokea. :/
Maanantaina tuleekin sitten 34 viikkoa täyteen, joten jos sitten Öttiäinen päättää lähteä syntymään, niin eivät enää lääkkeillä sitä estele. Täytyy tässä yrittää varovaisesti laitella vähän vauvan tavaroitakin kuntoon - ihan varmuuden vuoksi. Vaikkakin siis pitäisi vuodelevossa malttaa olla... Pesänrakennusvietti vaan puskee päälle ja en haluaisi, että kaikki on kesken, jos vauva kohta syntyykin.
Ja nyt on juhannuspäivä, muttei todellakaan tunnu siltä. Vähän on näköjään muut asiat mielessä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti