Tämä mamma kotiutui juuri synnäriltä - ja edelleen kokonaisena! Eilen aamulla rv 34+1 alkoi ihan järkyttävät kivut alavatsalla ja lantiossa ja kipu oli enemmänkin jatkuvaa kuin sellaista supistuskipua. Käskivät synnäriltä tulla heti näytille ja lääkäri ultrasi, ettei istukka ole lähtenyt repeämään. Ei onneksi ollut, mutta kivut muuttuivat siinä hyvin nopeasti selviksi supistuksiksi, joita tulikin napakasti sitten koko iltapäivän ja illan 2-3 minuutin välein. Oltiin miehen kanssa tarkkailuhuoneessa ja sain kipuun Litalgin-piikin, mutta supistuksiin en mitään, kun nyt on viikkoja sen verran kasassa, ettei syntymää enää estellä. JEE!! :D Sain olla pystyasennossa supistusten aikana, mikä olikin paljon parempi kuin vain maata sängyssä. Käveltiin jopa synnytysosaston käytävällä ja supistukset tuntuivat kyllä tosi "hyviltä" siinä mielessä, että edistystä ehkä tapahtuisi. Kätilökin jo mietti synnytyssalin kuntoon laittamista sekä kertoi glukoositipan tarpeesta tämän raskausdiabeteksen takia. Mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa...
Eli todellakin luulin jo, että vauva tosiaankin syntyy illan tai yön aikana, mutta kivunlievitys laannutti myös supistuksia ja koska lopulta kohdunsuulla ei tapahtunut enempää edistystä aamupäivästä (jolloin kohdunsuu oli pehmeä ja kahdelle sormelle auki, mutta kanavaa vielä vähän jäljellä) laitoin miehen kotiin nukkumaan. Itse jäin vielä synnärin tarkkailuhuoneeseen yöksi, sillä vauvan sydänäänissä oli pieniä laskuja ja halusivat sitä seurata sekä myös jatkuvia supistuksia. Illalla antoivat kuitenkin vielä supistusten estoon Briganyliä, kun supistuksia tuli edelleen säännöllisesti sekä nukahtamislääkkeen, jotta saisin yöllä nukuttua. Illalla kuuntelin vielä naapurihuoneen selkeästi hankalan ponnistusvaiheen ääniä kiroiluineen ja huutoineen ja vähän tuli mieleen, etten taidakaan haluta vauvaa synnyttää. Mutta taitaa olla pikkaisen myöhäistä enää lähteä tätä perumaan. :)
Yöllä heräsin taas koviin kipuihin ja sain lisää Briganyliä ja Tramalia kipuun piikkinä. Samalla otettiin vauvan sydänkäyrää ja se oli suht hyvä, yhtä laskua lukuunottamatta. Aamuksi supistukset sitten laantuivat kokonaan ja kotona siis ollaan jälleen. Alkaa hieman jo olla kypsä olo sekä henkisesti että fyysisesti. Ja ansaitsisin varmaan jo jonkinlaisen kanta-asiakaskortin tuonne synnärille ja äippäpolille. Ainakin kaikki hoitajat ja lääkärit siellä jo minut tunnistavat ja mahtavatko miettiä, että taas tämä rouva täällä...! Lääkäri kuitenkin tänä aamuna antoi ymmärtää, että hän uskoo tämän olevan minulle(kin) jo raskasta, mutta jospa sitten kun tosiaan vauva syntyy, niin paikat olisivat näiden harjoitusten myötä sen verran valmiit, että vauva tulisi maailmaan nopeasti. Ja toivotteli tervetulleeksi ensi viikolla kontrolliin äitiyspolille ja tarvittaessa aina synnärille, jos kovia kipuja tulee. Tosin sain reseptillä Litalginiä myös kotiin, jotta voisin ottaa sitä ensiavuksi.
Mutta kasassa ollaan ja pitäisi varmaan yrittää vauvan tavaroita valmistella kuntoon, ennen kuin hän tosiaan meinaa syntyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti