Tämä päivä on mennyt odotellessa aina seuraavaa ruokailua sekä "lenkkeillessä" jopa ulos asti. Aamupäivällä siis kävi oma rakas perhe vierailulla ja uskaltauduin heidän kanssaan ulos asti. Tosin pienen happihyppelyn jälkeen piti vielä jaksaa köpötellä pitkät käytävät takaisin osastolle ja se tekikin taas aika tiukkaa. Sänkyyn päästyäni supisteli muutaman kerran vähän kipakammin, mutta nythän niitä supistuksia ei enää hoitajien ja lääkäreiden puolesta niin noteerata. Aamuisin saan edelleen supistuksia estävän Adalat-pillerin, mutta sen tehosta en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata.
Ja olinhan minä aamupäivällä ktg-käyrälläkin. Öttiäisen sydänkäyrä oli hoitajan mukaan aivan priimaa ja pari supistustakin siihen piirtyi parinkymmenen minuutin aikana. Kovasti liikkuvainen kaveri siellä näyttää kyllä olevan, mikä on tietysti hieno asia eli siitä ei ainakaan tarvitse huolehtia. :)
Kotoa tosin tuli vähän huonoja uutisia, sillä heti kun mies oli ehtinyt lähteä töihin iltavuoroon, oksensi 6-vuotias poikamme ja ukki pääsi siivoushommiin. Toivottavasti ei mitään pahempaa vatsatautipöpöä ole nyt liikkeellä, kun jos tässä ollaan vaikka jo huomenna kotiin menossa, niin sitä tautia en itselleni tässä tilassa oikein uskaltaisi ottaa... Ja onhan se äitinä ikävä kuulla pienen sairastavan, eikä pääse täältä juuri häntä hoivaamaan. Eli vähän samat tuntemukset kuin viikko sitten torstaina tyttären karsastusleikkauksen aikaan, kun piti vain täällä makoilla.
Mutta jospa huominen olisi se päivä, kun pääsen kotisänkyyn perheen luokse! :)
Moikka!
VastaaPoistaTerkut Rodokselta, usein olit matkan aikana mielessä! Tullaan torstaina Saagan kanssa loppukuuksi mummilaan, joten sitten nähdään!
terkuin S+S