Eilinen iltapäivä ja ilta eivät sitten ihan menneet kuten suunniteltiin eli alkoi supistella aika kivuliaastikin ja sängyn jalkopää jouduttiin nostamaan taas ylöspäin. Illalla supistuksia tuli 7-10 minuutin välein ja lopulta minulle annettiin Briganyliä piikillä kankkuun ja se sitten auttoi laannuttamaan supistukset. Kuitenkin sellainen menkkajomotus jäi vielä alavatsalle ja ristiselkään ja lääkäri tunnusteli illalla kohdunsuun tilannetta juuri ennen kuin oli Suomen euroviisuedustajan vuoro laulaa. :) Kohdunkaulaa oli 1,5 cm jäljellä käsikopelolla tunnusteltuna ja sain vielä Adalat-tabletin, jotta supistukset tosiaan loppuisivat. Lääkäri siinä puhui jo siitä mahdollisuudesta, että minut siirrettäisiin Kuopioon, koska siellä on paremmat keskosvalmiudet. Kuitenkin tietysti täällä pienemmässä sairaalassa yritetään tehdä kaikki mahdollinen ennen sitä. Vähäsen taas alkoi pelottaa...
Aamulla sitten suhteellisen kivuttoman ja supistusvapaan yön jälkeen osaston ylilääkäri kävi juttusilla ja yllättäen hän oli sitä mieltä, että nämä supistukset ovat ihan normaaleja eli eivät vaikuta kohdunsuun tilanteeseen ja koska eilisaamun ultrassa kanavaa oli noin 4 cm jäljellä, niin turhaan minua täällä enää pitkään makuuttaa. Eli pikkaisen ristiriitaisesti eri lääkärit tästä tilanteestani puhuvat, kun yöllä pelkään jo siirtoa Kysiin ja aamulla minua ollaan suunnilleen jo kotiuttamassa! Eli itse en kyllä tiedä oikein mitä tästä ajatella - pää on ihan sekaisin... Tällä hetkellä päädyttiin siihen, että yritän vähän jaloitella täällä osastolla ja olla liikkeellä suunnilleen sen verran kuin kotonakin joutuisin olemaan. Kotonakin siis kuitenkin pitää pysytellä vuodelevossa. Kotiin pääsisin sitten alkuviikosta, jos nämä mun liikkumiset ei aiheuta vakavampaa ja saadaan vielä ne sokeritkin kuntoon. Sokereista kävikin juuri diabeteslääkäri juttelemassa ja insuliinimääriä nostettiin reippaasti.
Lisäksi se osaston ylilääkäri tuntui olevan vähän sitä mieltä, ettei varsinaista ennenaikaisen synnytyksen vaaraa alunperinkään ole ollut, vaan "näitä supistuksiahan kuuluukin olla, kun kyseessä on jo kolmas"..! Mistäköhän ne kaksi eri lääkäriä sitten sellaiseen johtopäätökseen päätyivät, kysyn minä? Ja turhaanko minulle piikitettiin kortisonia ja vaikka mitä muuta piikkiä kankut ja maha täyteen ja tyrkättiin vielä makoilemaan suunnilleen pää alaspäin puolitoista viikkoa!? Ihanalle hoitajalle olen tästä jo purnannut, mutta tuntuu hänkin olevan vähän ihmeissään tilanteesta ja lääkäreiden erilaisista mielipiteistä.
Että tällaista avautumista tällä kertaa. :) Saa nähdä mitä sitten huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti