Eilen illalla iski sitten raju aurallinen migreeni, joka saatiin taltutettua Tramalilla. Se tosin veti minut ihan sekaisin, jalat meni veteläksi ja lisäksi alkoi taas supistella kipakammin. Kätilöt laittoivat minut ktg-käyrälle kohtauksen jälkeen ja Öttiäisen sydänäänet siellä hienosti laukkasivat vaihdellen 130-160 väillä. :) Parikymmentä minuuttia olin käyrällä ja siihen ehti piirtyä neljä supistustakin. Tämä sai taas hoitajat nostamaan jalkopäätä eli tulipahan sitten viime yö jälleen vietettyä pää alaspäin. Tosin sain vielä jonkin rentouttavan nukahtamislääkkeen, joka sammutti minut kuin saunalyhdyn. Nukuin kuin tukki klo seitsemään asti.
Vauva oli aamulla vähän hiljaisempi ja pyysin ottamaan sydänäänet ja siellähän ne taas jumpsutti hienosti. Samalla hoitaja kertoi, että lääkäri ultraa ja tutkii minut huomenna ja mietitään sitten, josko lähtisin jo nyt viikonloppuna käymään kotona "lomalla". Olenkin nyt tämän päivän vähän harjoitellut eli pääsin eka kertaa poistumaan huoneesta tuohon käytävälle kävelemään. Ja kyllä puuskututti pienikin matka ja aika lailla päästä huippasi. Nämä voimain koetukset ovat kyllä aiheuttaneet supistuksia, mutta huomennahan sen näkee tekevätkö ne kohdunsuulle tai kanavaan mitään vai eivät.
Tänään sain tähän huoneeseen myös kaksi vuodenaapuria, joten on vähän viihtyisämpää ja antoisampaa jutella kuin pelkkiä seiniä katsella. :) Hiljaista on muuten osastolla eli hoitajat sanoivat meidän lisäksi täällä olevan vain yhden asiakkaan.
Huominen vähän jännittää, että miltä tuolla alapäässä näyttää... Toivottavasti tänä iltana ei enää hirveästi supistele, jotta pääsisin vaikka huomenna kotisänkyyn perheen luokse - ja onhan sitä jo koiraakin vähäsen ikävä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti