Nyt on sitten ultrattu reilun viikon levon jälkeen ja tilanne oli parantunut sen verran paljon, että lääkäri sanoi jo loppuviikosta laittavansa minut kotilepoon! Enpä ollut uskoa korviani, kun viikko sitten vasta niin varmana olivat kuuden viikon makuuttamisesta sairaalassa. Juuri kun oli siihen makoiluun ehtinyt asennoitua, niin tuleekin tällaisia uutisia. Mukavampihan se on tietysti kotona lepäillä kuin sairaalapedissä, mutta silti vähän pelottaa, että mitä jos taas tilanne etenee yhtä salakavalasti ja Öttiäinen lähteekin vaikka syntymään kotona?! Mistä osaan erottaa ne kohdunsuuta avaavat supistukset ei-vaarallisista supistuksista, kun en sitä aiemminkaan pystynyt tekemään? Kyllä nyt on tähänkin uutiseen totuttelemista, vaikka siis hyviä uutisia olikin! :)
Tällä hetkellä eniten lääkäriä huolestuttivat sokeriarvot eli minulla on insuliinihoitoinen raskausdiabetes, joka on täällä sairaalassa makoillessa ns. karannut käsistä. Suunnilleen jokainen mitattu arvo on yli rajojen ja viime viikolla minulle aloitettiin illan pitkäkestoisen insuliinin lisäksi ateriainsuliini kolmella aterialla ja nyt vielä määrättiin myös aamuksi pitkäkestoinen insuliini ja annoksia nostettiin. Joten kyllä saa itseään aika usein nyt piikittää... Kuulemma sokerit on saatava kuntoon ennen kotiin lähtöä.
Huh, huh - olihan siis uutisia jälleen! Pikkaisen pitää tätä nyt sulatella ja tietysti toivoa, että tosiaan sitten pääsee kotiin, eikä sitä lupausta nyt minulta pois oteta. Nyt taas supistelee ilkeästi, mutta se johtuu varmasti äskeisestä sorkkimisesta. Ja sainpahan sängyn jalkopään jälleen vaakatasoon, ettei tarvitse enää pää alaspäin maata. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti